Niin kuinka moni tiesi, että Suomessakin asuu kelttiläisiä?
Eivät sentään taida olla mitään sukua niille muinaisille, vaikka Keltin kylässä asuvatkin. Siellä en tosin käynyt, valkama löytyi Iitistä.
Matkoillani käyn usein katselemassa kirkkoja ja käyskentelen hautuumailla, tapaamassa tuttuja tai muuten vaan. Hautausmaat ovat Suomessa niin kauniin puistomaisia, ja tuttujen määräkin niillä lisääntyy vuosi vuodelta - taidan tuntea Suomessa jo enemmän kuolleita kuin eläviä.
Iitin tasavartinen ristikirkko on valmistunut 1693. Kaunis puurakennus. Ja väri on sitten iitinpunainen.
Kirkkokansa on siellä kautta aikain jaettu eteläiseen maakansaa ja pohjoiseen vesikansaan. Sisäänkäynnit ja istuinpaikat määräytyivat saman kaavan mukaan.
Prinsessa Armaada toivotti tervetulleeksi kahville. Korvissa alkoi heti soida huhhei tervahöyrymme, vaan ei tämä ollutkaan se sama paatti, jolla Kaunis Veera kujersi. Se nimittäin oli nimeltänsä Uolevi, ristittiin Prinsessa Armadaksi, yhdellä aalla, vain elokuvaa varten ja romutettiin myöhemmin. Höh!
Tämä paatti oli alunperin S/s Suomi, joka räjäytettiin Aurajoen pohjaan sisällissodan melskeissä, nostettiin myöhemmin ylös, korjattiin ja ristittiin uudelleen Prinsessa Armaadaksi, kahdella aalla.No, historiaahan sekin..
Ihastuin Lappeenrantaan ensi silmäyksellä, vähän kuin siistitty ja laimennettu pienois-Annaba rantabulevardeineen ja mäkisine katuineen, venäläisiäkin yhtä paljon seassa. Voisin vaikka asua siellä - ainakin kesällä.
Villimiehiä ei kaupungissa näkynyt. Olivat kai kaikki ajelemassa valtateillä. Ainakin siltä tuntui kun poistui kaupungista ja yritti käydä ihastelemassa maisemia kapeilla ja mutkaisilla teillä. Järvi-Suomessakin nopeusrajoitukset siis tarkoittavat sitä hitainta sallittua. Siinä ei paljon maisemia ehtinyt katsella, levähdypaikatkin olivat sopivasti juuri mutkien takana niin, ettei taatusti ehtinyt jarruttelemaan ilman ketjukolarin riskiä. Hei haloo, mihin ainainen kiire! Voisitte ainakin jakaa matkailijoille sellaisia Varokaa turistia -kylttejä.
Päädyimmekin sitten laivailuun, siinä ei kiirettä pidetä. Kanavia pitkin en ole ennen kulkenut, joten nyt tuli sekin aukko paikattua.
Tässä on vajottu 12 metriä alemmaksi Mälkiän sulussa ja suuntana naapurimaa.
Viipuria pidemmällä emme käyneet ja sielläkin vain lyhyen aikaa. Olin esitutustunut kaupunkiin jo Sanomatalon näyttelyssä Sellanen ol Viipuri, mutta kun itsellä ei ole karjalaistaustaa, niin eivät paikat puhuttaneet sen syvemmin. Toki nähtävää on. Ja jos on pellavan ystävä niin sitähän löytyy..
Aurinko laskee Saimaan saaristoon.