No missä se taas kuhnii? Hei, tule jo!
Ei se tule. Turha odottaa. Juan sanoi irti vartiointisopimuksensa 15.5. ja jätti meidät seikkailemaan ihan itseksemme mukanamme vain mukavat muistot.
Bou Namoussa -joen ranta oli Juanin lempipaikka. Sattumoisin myös viimeinen retkikohteemme Juanin kanssa. Voi että olikin autuaallista pulikoida vedessä!
Kyllä nyt tuntuu olo vähän haikealta itse kullakin.
Toukokuu hurahti ohi ilman suurempia positiivisia tapahtumia. On ollut vaikeuksia saada järjestymään anopin kotihoito lomani ajaksi. Täällä ei ole kunnallisia palveluja tarjolla, jokainen hoitaa omat vanhempansa. Meillä käy aamuisin kuutena päivänä viikossa yksityinen kotihoitaja, jonka kanssa on yritetty sovitella aikoja ja palkkoja. Monen kiristävän mutkan kautta.. Ei se ole helppoa täälläkään jos ei Suomessakaan.
Sitten ainoa täkäläinen suomalaisystäväni sai lievän aivoinfarktin, onneksi vain lievän ja siitä selvittiin lähes tulkoon säikähdyksellä.
Jääkiekossakaan ei saanut kauaa jännittää kotimaan puolesta. Euroviisuista puhumattakaan.
Että olipa tylsä toukokuu.
Ai mutta jotain hyvää sentään...
Ruotsi voitti euroviisut
...ja Suomi berbeuroviisut!
Algeriassa järjestetyn eurooppalaisen kulttuurin festivaalin valloitti suomalainen Stina. Pääsi jopa suurimman sanomalehden pilapiirtäjän ikuistamaksi. Stina oli täällä kiertueella laulamassa berberien musiikkia berberikielellä, kuulemma erinomaisen hyvin niin äänellisesti kuin ääntämyksellisesti. Berberimaailma on siis valloitettu viimeistä berberikorvaa myöten, hienoa!